20.07.2018 Perjantai.

Taas yksi väsynyt ja paska päivä muiden joukossa.

Kokonaiset kaksi viikkoa olen ollut vain pahantuulinen , voisin nukkua eittämättä vuorokauden tai vaikka kaksi.

Mikään ei tunnu enää tyydyttävältä ja tunnen olevani pelkkä rasite vain muille. 

Tänne uudelle paikkakunnalle muutettuani minulla ei ole täällä ketään kavereita, ei siis ketään , paitsi rakas mieheni, mutta täytyyhän parisuhteissakin olevilla olla omaa aikaa välillä. 

Kaikki päivät istun vain kotona tai kirjastossa miettien seuraavaa siirtoani. 

Mitä teen että saan ahdistuksen pois? Lääkkeet ja puhuminen ei auta.

Ahdistus on kasvanut todella suureksi... TODELLA.

Rakastan miestäni yli kaiken ja olen onnellinen siitä , että hän rakastaa minua kaikkine kiukkuineni ja angsteineni.

SILTI , sekin ahdistaa... ahdistaa , että joku rakastaa minua. Pelkäänkö että en osaa rakastaa takaisin , pelkäänkö satuttavani toista tai että minua sattuu?! Miksi kaikki ahdistaa ? 

 

Näin viime yönä unta, jossa edessäni oli neljä hissiä. Avasin ensimmäisen hissin oven ja se oli jäänyt jumiin, joten se ei ollut unessani vaihtoehtona , että sillä voisin kulkea. Avasin toisen hissin oven ja menin sisälle. Kun uneni hissi oli melkein päässyt alimpaan kerrokseen haistoin vahvasti bensan hajun ja sitä alkoi valua päälleni hissin katosta... hissi alkoi täyttyä bensalla ja ovet eivät meinanneet aueta, mutta loppujenlopuksi ne aukesikin.

Mitä tämäkin uni meinaa? Unessa minulla oli neljä, siis NELJÄ vaihtoehtoa joista ensimmäinen ei käynyt ja toinen meinasi jättää minut loukkuun , kuolemaan.... miksi ? 

 

Kaikki ympärillä oleva vain tuntuu arvokkaammalta mitä itse olen. Osaanko arvostaa sitä mitä minun ympärillä on ? On vain jotenkin ontto, tyhjä ja ontto olo. Kuin eläisi hetkittäin irti omasta vartalostaan...utopiaa?

Silti jaksan uskoa vielä huomiseen, ehkä se siitä... ehkä ja ehkä , ehkä tämä kaikki joskus tästä.. mutta entä jos ei?!

EHKÄ! Se  jää nähtäväksi